Kyse ei ole sanan- eikä mielipiteenvapaudesta. kyse on aktiivisesta toimesta - ns. kansalaistottelemattomuudesta - jossa yritetään lakia rikkomalla painostaa yhteiskunta muuttamaan lainsäädäntöä yhden kiittämättömän marginaaliryhmän etujen vuoksi. Tämän vuoksi hieman ihmetyttää, miksi Amnesty International, joka on ilmoittanut tukevansa ainoastaan aktiivisesta väkivallasta pidättäytyneitä mielipidevankeja, tukee kuitenkin suomalaisia totaalikieltäytyjiä.

Kenelläkään meistä ei ole yhteiskunnan jäseninä oikeutta päättää mitä lakeja noudattaa ja mitä rikkoo. Se kuka näin tekee on siirtänyt itsensä yhteiskunnan ulkopuolelle. Tällainen yksilö tulee sulkea myös yhteiskunnan tarjoamien palvelujen ulkopuolelle.

Olen pitkään kannattanut varusmies ja siviilipalveluksen ulottamista koko ikäluokkaan - myös tyttöihin. Tasa-arvon lisäksi tällaisella kokemuksella on sosiaalinen aspektinsa. Lisäksi nuorten ikäluokkien työ vanhusten, vammaisten ja lasten parissa on omiaan luomaan oikeaa kansallista yhteisöllisyyttä. Asiaan tarttui viime viikolla myös Puolustusvoimien komentaja, amiraali Juhani Kaskeala.

On tietysti siten, että totaalikieltäytyjiä ei mielestäni pitäisi sulkea vankilaan. Parempi ratkaisu näille ihmisille - jotka eivät halua antaa yhteiskunnalle mitään vastineeksi saamastaan koulutuksesta, huolenpidosta, terveydenhoidosta tai muista yhteiskunnan tuottamista palveluista - olisi sulkea heidät täysin yhteiskunnan ulkopuolelle määräajaksi. Ei KELA-korttia, ei terveydenhuoltoa, ei passia, ei sosiaaliturvaa, ei poliisin turvaa, ei oikeusturvaa, ei ambulanssia, ei palokuntaa, ei julkista liikennettä - ei mitään yhteiskunnan tuottamia palveluja.

Samaa käytäntöä voisi soveltaa myös muihin asosiaalisiin ryhmiin - anarkisteihin, kettutyttöihin, ympäristöterroristeihin ja yleensäkin ottaen kaikkiin niihin, jotka uskovat omankädenoikeuteen ja oman moraalinsa ehdottomuuteen.

Aivan turhaa on kuluttaa yhteiskunnan varoja sellaisiin ihmisiin, jotka eivät halua olla kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan jäseniä. Vankipaikan perustaminen maksaa noin 200 000 euroa ja yksi vankeuspäivä noin 150 euroa - yhteiskunnalle.

Lähteet: MTV3, STT, HS

Leena Hietanen, joka ei ole aikaisemmankaan toimittajanuransa aikana ollut erityisen tunnettu korkeasta journalistisesta etiikasta, on kirjoittanut Viron kylmä sota -pamfletin., jossa hän arvostelee - >Hietasen ilmaus; Viron miehitysmyyttejä

Nyt on kulunut vuosi Tallinnan kristalliyöksi kutsutusta venäläisten ääriainesten järjestämästä mellakoinnista. Siitä Venäjältä masinoidusta näytöksestä, joka sai alkunsa Viron hallituksen päätöksestä siirtää pronssisoturina tunnettu kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki - jota paikalliset kutsuvat myös tuntemattoman raiskaajan patsaaksi - Tallinnan keskustasta syrjäisemmälle hautausmaalle.

Muistattehan mitä tuolloin kirjoitin? Noita tekstejä löytyy esimerkiksi täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Toistakymmentä vuotta Virosta vasemmistopropagandaansa, puolitotuuksiaan ja väärää tietoa suoltanut Hietanen väittää pamfletissaan Viron hallituksen toimineen harkitusti, koska se suhtautuu suureen venäläisvähemmistöönsä kuten Israel palestiinalaisiinsa tai Etelä-Afrikan edellinen hallinto mustiin afrikkalaisiin.

Vaikka Hietanen väittää mitä väittää, totuus on se, että Neuvostoliitto oli miehittäjä Virossa ja Virossa oleskelevat venäläiset ovat miehittäjän suorittaman etnisen puhdistuksen tuote.

He eivät ole alkuperäisväestöä vaan totalitarismia toteuttaneen valloittajan paikalle asuttama ryhmä, jolla on pyritty korvaamaan alkuperäisväestö.

Hietanen käyttää -tyylilleen uskollisena - sanaa apartheid maalaillessaan 116 000 venäläistaustaisen Viroon valloittajan asuttaman ihmisen tilannetta.

Ja Pravda beesaa:

Hietasen mukaan etnisen enemmistön yksin johtamassa Virossa on tästä syystä demokratiaan vielä matkaa, vaikka se onkin hyväksytty EU:n ja Naton jäseneksi ja sen menestystarinaa on pidetty esimerkillisenä, myös – ja etenkin – Suomessa.

Hietasen käsitys demokratiasta on väärä - kansandemokraattinen irvikuva kansanvallasta.

Enemmistödemokratia perustuu siihen, että enemmistö päättää - ja huomioi tarvittavasti vähemmistön oikeudet. Vähemmistön asettaminen samalle tasolle enemmistön kanssa ei ole demokratiaa. Eikä siitä ole kovin pitkä matka vähemmistödiktatuuriin - joka on ilmeisesti Hietasen unelman täyttymys.

Tämä venäläisvähemmistön ongelma ei ratkea Hietasen propagandalla, Venäjän uhkailulla eikä sillä, että vähemmistö nostetaan enemmistön yläpuolelle - etenkään valloittajasta ja kansanmurhasta muistuttava sellainen. Venäläisvähemmistöä koskeva ongelma - jos sitä onkaan muuten kuin hyvin marginaalisena - on omien empiiristen kokemusteni mukaan lähes olematon. Suurin osa venäläisistä on integroitunut Viroon. He osaavat paikallisen kielen, käyvät töissä eikä heidän oma kulttuurinsa ole omien kokemusteni mukaan mitenkään unohdettu. Venäjän kieli kaikuu turuilla & toreilla ja venäläiseen kulttuuriin liittyviä asioita on nähtävissä lähes kaikkialla.

Hietanen ei kerro totuutta.

Myös alkuperäisväestöllä on kansainvälisin sopimuksin suojattuja oikeuksia. Asiaa on syytä tarkastella edelleenkin Venäjän edeltäjän Neuvostoliiton harjoittaman rikollisen aggressiopolitiikan tuloksena.

Toinen valheellinen ja raflaava sana mitä Hietanen viljelee kirjallisessa tekeleessään on miehitysmyytti.

Ja Komsomolskaja Gazeta jatkaa disinformaation levittämistä:

Miehitysmyytti elää erityisesti Viroon palanneiden maanpakolaisten ja heidän jälkeläistensä ansiosta.

Minusta tämä on - sanalla sanoen - aivan uskomatonta paskaa.

Jos Neuvostoliitto ei muka miehittänyt Baltian maita uhkailupolittiikkansa seurauksena, niin miten voi olla mahdollista, että Virossa on Viroon palanneita maanpakolaisia ja heidän jälkeläisiään?

Juuri neuvostodiktatuuria nämä ihmiset pakenivat - jättäen omaisuuteensa ja kotinsa varkaiden ja ryöstäjien armoille. Useiden ihmisten perheet ja suvut hajosivat ja synkkä sortovalta peitti Viron.

Toisen maailmansodan alkaessa Viro tahtoi pysytellä puolueettomana, mutta Neuvostoliitto pakottisen tekemään kanssaan yhteistyö- ja tukikohtasopimuksen 28.9.1939. Viroon saapui 25 000 Puna-armeijan sotilasta, jotka sijoitettiin 18.10.1939 alkaen virolaisilta suljettuihin tukikohtiin. Viron puolustusvoimien rauhanaikainen vahvuus oli tuolloin 15 000 sotilasta. Talvisodan aikana Neuvostoliitto käytti Virolta saamiaan lentotukikohtia suomalaisiin siviilikohteisiin sotarikoksena tehtyjen terroripommitusten suorittamiseen. Suomi jätti Virolle asian johdosta nootin.

Kesäkuussa 1940 Neuvostoliiton ulkoasiankomissaari Vjatšeslav Molotov esitti Virolle uhkavaatimuksen. Ultimaatumissa syytettiin Viroa yhteistyösopimuksen rikkomisesta ja vaadittiin saada tuoda lisäjoukkoja maahan. Viron hallitus piti vastarintaa toivottomana, minkä vuoksi vaatimus hyväksyttiin. 17.6.–21.6.1940 maahan tuotiin noin 90 000 neuvostosotilasta lisää, jolloin Virossa olevien venäläisten joukkojen määrä oli yli 100 000 sotilasta.

Elokuussa 1940 Virosta tuli falskin naamiointioperaation avulla yksi neuvostotasavalloista. Presidentti Konstantin Päts vangittiin. Hän menehtyi myöhemmin mielisairaalassa Venäjällä. Toisinajattelijoiden sulkeminen mielisairaaloihin oli NL:n loppuun saakka eräs yleisimmistä sananvapauden rajoittamiseen liittyvistä käytännön toimista - pakkotyöllä tapahtuneen - orjuuttamisen ja nöyryyttämisen kautta - murhaamisen lisäksi.

Vuoden 1940 pidätykset koskivat noin 10 000 virolaista. Kyyditysten kliimaksi koettiin 4. kesäkuuta 1941. Tuona yönä pidätysaalto tavoitti noin 10 000 virolaista, jotka kuljetettiin junilla Siperiaan. Noin 3 500 kyyditetystä miehestä oli keväällä 1942 hengissä enää alle 100 - takaisin Viroon heistä palasi ainoastaan parikymmentä.

Bolshevisointi keskeytyi kolmeksi vuodeksi Saksan vallattua jälleen Baltian kesällä 1941.

Työläisten ja talonpoikien puna-armeija miehitti Viron haltuunsa uudelleen syyskuussa 1944

Neuvostojärjestelmä vakiinnutettiin väkivallalla toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvun lopulla. Kymmeniä tuhansia virolaisia karkotettiin Siperiaan ja maatilat muutettiin kollektiiveiksi. Karkoitetun alkuperäisväestön tilalle tuotiin venäläistä siirtoväkeä. Vielä 1980-luvulla Moskovan keskushallinto pyrki venäläistämään neuvostotasavaltaa voimakkaasti.

Professori Ants Oras on kirjoittanut (osittain omiin kokemuksiinsa perustuvan) kirjan Viron kohtalonvuodet.

Todistaja kertoo seuraavaa:

Yhä useammat venäläiset sijoittuivat näkyviin asemiin valtion virkakoneis­tossa ja puolue-elimissä.

Oma kirjallisuutemme oli lamautettu ja uudet kirjat, sikäli kuin sellaisia oli, olivat suurimmaksi osaksi venäjänkielisiä. Ve­näläinen työvoima otti haltuunsa eräitä tehtaita, mm. Narvan tekstiilitehtaat. Venäläistäminen oli noussut näköpiiriin. Mutta näköpiiriin oli noussut myös likvidointi. Ihmisiä alkoi kadota suurin joukoin.

NKVD:n toiminta vilkastui yliopistossa aivan samoin kuin muuallakin. Alustava asiakirjapinojen seulominen näytti lähestyvän loppuaan. Akateemisia tuttaviani alkoi siellä täällä hävitä. Eräs kotonamme usein nähty vieras, kansantaloustieteen ylioppilas, kotimme lähellä sijaitsevan puiston takana olevan suuren panimon pääkirjanpitäjän poika, pidätettiin eräänä yönä. Eräs uusien kielten osaston lahjakkaimpia nuoria tutkijoita, jonka jopa Kurekin oli hyväksynyt kelvolliseksi yliopistonopettajan uralle, vietiin niinikään Peplerin kadun varrella sijaitsevaan taloon. Kure yritti vedota hänen puolestaan, mutta häntä käskettiin huolehtimaan omista asioistaan. Tapasin nuoren miehen morsiamen melkein joka päivä tiedekunnan kirjastossa. Hänen ei ollut sallittu lähettää miehelle ainoatakaan ruokapakettia. Me tiesimme jo tällöin, mitä tämä merkitsi.

Liberaaliemme johtajan Jaan Tõnissonin luo, joka vielä äskettäin oli ollut osuustoimintaopin professori ja jota tähän asti oli hänen nauttimansa suunnattoman kansansuosion vuoksi säästetty, saapui eräänä iltana poliisi ja kehotti häntä lähtemään mukaan. Hän puki parhaat vaatteensa ylleen ja lähti, pitkänä, suoraselkäisenä ja ryhdikkäänä - kansallisen liikkeemme Grand Old Man viimeiseen saakka. Meille hän oli jo vertauskuvaksi muodostunut hahmo, jossa liberaalinen demokratiamme ruumiillistui.

Presidentti, ylipäällikkö, useimmat viimeiset ministerimme ja heidän perheensä sekä sosiaalidemokraattiset johtajat olivat joutuneet lähtemään jo kauan ennen häntä. Yhdelläkään heistä ei ollut täysin samaa arvovaltaa epäitsekkäänä vapaustaistelijana kuin hänellä. Ainoankaan toisen hahmon menettäminen ei voinut aiheuttaa meissä yhtä syvää järkytystä.

Mitä tavallisille ihmisille sitten tapahtui Hietasen paratiisissa?

Oras kertoo myös siitä:

”Vain vähän tiedettiin siitä, mitä tapahtui sen jälkeen kun teidät ehkä oli pidätetty.

Tiesitte joitakin ihmisiä, jotka oli päästetty vapaalle jalalle päivän tai kahden kuluttua, usein ruhjottuina ja sairaina ja aina haavanarpia täynnä - niitä oli liian paljon, jotta asianomainen olisi halunnut kertoa teille mitään. Olitte kuulleet kuulusteluista, jotka kestivät täyden vuorokauden tai kauemminkin, iskujen jakelusta ja pahemmistakin kidutusmuodoista. Ettekä koskaan voineet olla varmoja, etteikö teidän vuoronne tulisi juuri seuraavana yönä.

Vasta paljon myöhemmin, venäläisten jo peräännyttyä Virosta, paljastuivat tosiasiat. Heti venäläisten lähdettyä olivat ihmiset alkaneet epätoivoisesti etsiä kadonneita sukulaisiaan ja ystäviään ja tutkia jokaista paikkaa, jota NKVD:n tiedettiin käyttäneen tarkoituksiinsa. Lukuisia ruumiita, jotka usein oli ruhjottu vastenmielisyyttä herättävällä tavalla, löydettiin NKVD:n kellareista tai jopa yksityisiltä alueiltakin.

Aikoinaan pankkiiri Klaus Scheelille Kosella Tallinnan lähistöllä kuulunut huvila oli tällainen paikka. 75 ruumista, joista yksi naisen, kaivettiin sieltä esiin. Kaikkien kädet oli sidottu selän taakse, jokaiselle pantu suukapula ja kaikki sen jälkeen heitetty toinen toisensa päälle, mutta ilman että haavoja olisi löytynyt mistään: heidät oli kaikesta päätellen joko myrkytetty tai haudattu elävältä. Scheelin autovajan alta löytyi vielä 9 ruumista. Eräästä vajasta löydettiin lähes kolmen metrin syvyyteen haudattuna 16 ruumista. Vajan toisessa päässä maa oli peitetty sementillä. Sen alta löydettiin paljon myöhemmin vielä 38 ruumista. Eräältä oli kallo murskattu ja toiselta leukapielet väännetty kokonaan sijoiltaan. Näiden kuolleiden joukossa oli poliiseja, upseereita, eräitä tavallisia työläisiä ja muutama venäläinen emigrantti.

Samanlaisia joukkohautoja löydettiin monissa osissa maata. Kaiken kaikkiaan kaivettiin maasta esiin 2000 ruumista, mutta monia jäi epäilemättä löytämättä. Tällainen oli matkan päätepiste, ellei se ollut karkottaminen johonkin tuntemattomaan paikkaan itään. Mutta viimeisen vaiheen valmistelut olivat pitkät ja tuskalliset. Kuulustelut alkoivat aina yöllä, jolloin ihmisen vastustuskyky on heikoimmillaan, ja ne kestivät usein vuorokausimääriä. Niitä oli vaikea kestää, etenkin jos teidät estettiin tyydyttämästä alkeellisimpia ruumiillisia tarpeitanne. Kuulustelijat vaihtuivat aika ajoin samaan aikaan kun te ehkä vääntelehditte tuskankouristuksissanne. Jos satuitte torkahtamaan, jota välistä tapahtui kahdentoista tunnin kyselyihin vastaamisen ja pitkien ideologisten saarnojen kuuntelemisen jälkeen, vartijanne pitivät teidät hereillä iskemällä teitä tai aivan silmienne edessä pitämällään voimakkaalla sähkövalolla. Välistä, jos kuulustelija raivostui itsepäisyydestänne, hän iski teitä nyrkillä kasvoihin tai (kuten eräs heistä mieluiten teki) suoraan päälaellenne tai teitä lyötiin nahkahihnalla tai kumipatukalla. Välistä teitä voitiin potkia tai lyödä päätänne vasten lattiaa tai suunnata revolveri teihin, jotta allekirjoittaisitte väitetyn rikoksenne tunnustuksen.

Eräissä tapauksissa (näin kävi eräälle ystävälleni, joka pääsi myöhemmin pakenemaan ja on nykyisin turvassa eräässä aikoinaan puolueettomassa maassa) järjestettiin näennäinen teloitus. Seisoitte kasvot seinää vasten revolverin suu painettuna niskaanne. Kun odotitte, että teidät ammuttaisiin, teidät iskettiin tainnoksiin ja kannettiin tiedottomana pois. Niin ikään sattui, että vangille näytettiin todellista teloitusta tai surmatun vangin ruumista.

Teidän ei sallittu nukkua kopissanne päiväsaikaan, ja vankilan pesuhuone oli ainoa paikka, jossa saatoitte torkahtaa muutaman hetken. Itsepäisyytenne murtamiseksi kiduttajanne saattoivat sijoittaa teidät rangaistuskoppiin, jossa tunsitte pian tukehtuvanne hapen puutteesta, (eräs tavallisimpia kidutustapoja) tai sietämättömän kuumaan höyrykaappiin, jossa saitte olla kunnes pyörryitte. Ihonne saatettiin ehkä nylkeä osittain, sähkövirta suunnata teihin tai panna vesi tippumaan päänne päälle vanhaan kiinalaiseen tapaan. Ja nämä kidutukset saattoivat kestää viikkoja ja kuukausia.

Kaikkia tällaisia menettelytapoja käytettiin alkuvalmisteluna teloitukselle tai pakkotyölle NKVD:n kuolemanleireillä. Niistä kertoivat ihmiset, jotka pääsivät pakenemaan - heidän joukossaan kokonainen laivanlastillinen kuolemaantuomittuja. Saksalaiset koneet olivat pommittaneet heidän laivaansa Jaan Teäriä, joka ajautui Viron rannikolle syksyllä 1941 sen jälkeen kun venäläiset olivat poistuneet Tallinnasta.

Vankien kuolemantuomiot löydettiin laivalta.

Vuoden 1941 kyydityksistä Oras kertoo:

Se, minkä todistajiksi olimme joutuneet, ei ollut enempää eikä vähempää kuin yritys panna alulle Viron kansan tuhoaminen. Se oli vain ensimmäinen toimenpide, joka tuon yhden vuorokauden kuluessa koski noin 10 000 virolaista eli jokaista 112. asukasta. Se ulotettiin pian koskemaan vielä ainakin 40 000 asukasta, mutta suunnitelmana oli, kuten asiakirjoista myöhemmin ilmeni, kuljettaa pois lähes kaksi kolmasosaa väestöstä.

Seuraavat ryhmät oli määrä kuljettaa pois Baltian maista:

1. Kaikki porvarillisten puolueiden sekä järjestöjen jäsenet, kaikki sosiaalidemokraatit, syndikalistit ja trotskilaiset -
2. Edellisen hallintojärjestelmän virkamiehet, tuomarit, upseerit ja poliisivirkailijat.
3. 1918-20 bolsevikkeja vastaan käytyyn sotaan - neuvostoliittolaiselta nimeltään kansalaissota - osallistuneet
4. Entiset kommunistisen puolueen jäsenet (eronneet tai erotetut).
5. Pakolaiset ja muut maahanmuuttajat
6. Ulkomaiden diplomaattisten edustajistojen palveluksessa olleet ja ulkomaalaisten yhtiöiden ja yritysten edustajat.
7. Ulkomaille kirjeenvaihdossa olevat henkilöt( esimerkiksi esperantistit ja filatelistit)
8. Poliittisten pakolaisten sukulaiset;
9. Papisto perheineen sekä uskonnollisten järjestöjen aktiiviset jäsenet.
10. Aristokraatit (näitä ei baltiansaksalaisten poistuttua Virossa juurikaan enää ollut), tilanomistajat, teollisuus- ja liikemiehet, pankkiirit ja ravintolanomistajat.

Näihin ryhmiin kuuluvat oli siirrettävä perheineen syvälle Venäjän sisäosiin ja kauemmaskin - Siperiaan. Perheen päämiehet määrättiin pidätettäviksi, kun taas heidän perheensä kuljetettaviksi. Kyyditykset koskivat myös jokaista, jolla saatettiin epäillä olevan arvosteleva asenne hallitusjärjestelmään nähden tai että hän mahdollisesti levittäisi tyytymättömyyttä tulevaisuudessa.

Tämä on totuus.

Kiihotus kansanryhmää vastaan?

Hietanen syyllistyy tässä - Suomen lainsäädännön mukaan - nähdäkseni myös suoranaiseen kiihotukseen kansanryhmää vastaan. Kun valtionsyyttäjä Mika Illman tutki Mikko Ellilän afrikkalaisia koskevia kirjoituksia ja päätti nostaa syytteen, nyt tasapuolisuudenkin nimissä hänen tulisi nostaa syyte myös Hietasta vastaan.

Raskauttavana lisätekijänä vielä tämä kiihotus sekä suoranainen herjaus, joka löytyy hänen blogistaan:

Virossa ymmärtää, mitä venäläiset tarkoittavat puhuessaan virolaisista ja suomalaisista tsuhnina. Tsuhnan tärkein ominaisuushan on satumainen tyhmyys.

Vai niin?

Jos tämä ei täytä kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistöä, niin mikä sitten. Siis Hietasen virolaisista lausumana.

Hietasen touhut ovat olleet - kuten jo totesin - hieman kyseenalaisia aikaisemminkin. Hän kirjoitti kymmenen vuotta Kauppalehteen ja Turun Sanomiin Viron uutisia. Kauppalehdestä tuli potkut, kun Hietanen ei uskonut nollaveroon ja satuili e Venäjän televisiolle Viron pitävän keskitysleiriä. Turun Sanomista tuli potkut vuosi myöhemmin, kun Hietanen levitti vihapropagandaansa ja väitti Suomen laillistavan Viron ja Latvian apartheid-valtioita. Hietanen on ollut myös toimittajana Helsingin Sanomissa - silloin kun se oli vielä luotettavahko laatulehti. Sieltäkin Hietanen sai kenkää. Oman kertomansa mukaan:

...minulla on Helsingin Sanomien toimittajana ansiolistalla teatterikriitikko Jukka Kajavan ohjaaman teatteriesityksen haukkuminen. Päädyin täyttämään kellonaikoja näyttelykalenteriin.

Että sellainen Hietanen...

Jotain tahattoman komiikan piikkiin pistettävääkin tästä hölmöilystä löytyy.

Viron kylmä sota ilmestyi Jouni Tervon ja Harri Nykäsen Pulizer Oy:n tuottaman ja WSOY:n kustantaman Barrikadi-sarjan ensimmäisenä teoksena.

Barrikadi on erinomainen nimivalinta vasemmistolaiselle roskalle.

Lähteet: HS, Ants Oras: "Viron kohtalonvuodet", Tundmatu autori silme läbi:"Eesti 1944", Kurt von Tippelskirch: Toisen maailmasodan historia, Mart Laar: "Unohdettu sota", Seppo Myllyniemi: "Baltian kriisi 1938-1941, Useita kirjoittajia: "Kommunismin musta kirja"

Päivitys 080508 1318: Unohdin erään asian tästä kirjoituksesta. Käykää katsomassa miten Venäjän federaatio suhtautuu suomalais-ugrilaisiin vähemmistöihinsä.

Legends about vampires, so popular among gothic-style fans, have a real base.

People that fear daylight, have yellow fang-like teeth, animal-looking nails and are allergic to garlic do exist, not to mention those who merely wear black, gothic jewelry, gets fang implants and bites innocent old ladies while high.

By the way, the fact that old ladies are bitten isn’t a myth;

in the Kaliningrad region a teenager killed 2 pensioners for a special vampire ceremony. The cruelest accident happened in Great Britain 4 years ago.

Then a 17-year teenager slaughtered his female neighbor, teared out her heart and sucked out blood to gain immortality.

Almost each nation has legends about vampires that hunt people at night and drink their blood.

In these legends vampires are cruel, heartless, half-decayed creatures. For example, Slavic mythology has a belief that a vampire won’t get out of grave if you throw some corn inside.

The vampire will count corns all night long. But the image of a vampire has changed.

Today it is an enigmatic sexy superstar that kept its peculiar traits: love of blood, hate for garlic, and fear for the sun.

In the Middle Ages the legend about vampires was complemented with the information that they fear cross and Holy Water.

That remained a myth until 1963, when a British doctor Li Illis made a stunning announcement:

vampire-werewolf is nothing more than a victim of a genetic pathology – porphyria.

This is a rare disease – only 1 in 20000 people suffers from it.

The body doesn’t produce red corpuscles and thus a person’s blood lacks oxygen and iron and this leads to hemoglobin breakdown under the sunshine.

Soon blisters and ulcers pop up; a person starts to have sun energy and can even die. This disease can also cause nose, ears and cartilages deformation.

His fingers start to convolve; the skin around mouth gets dry and reveals gums, which turn yellowish because of porphyrine deposition on the teeth.

Garlic that stimulates red corpuscles emission in the body of healthy person causes the exacerbation of symptoms among the ill people.

This goes hand in hand with harsh pain, so these people also often suffer from mental disability.

This is a rare disease – only 1 in 20000 people suffers from it. The body doesn’t produce red corpuscles and thus a person’s blood lacks oxygen and iron and this leads to hemoglobin breakdown under the sunshine.

Soon blisters and ulcers pop up; a person starts to have sun energy and can even die. This disease can also cause nose, ears and cartilages deformation.

 His fingers start to convolve; the skin around mouth gets dry and reveals gums, which turn yellowish because of porphyrine deposition on the teeth.

 Garlic that stimulates red corpuscles emission in the body of healthy person causes the exacerbation of symptoms among the ill people.

This goes hand in hand with harsh pain, so these people also often suffer from mental disability.

If you sum up all the symptoms of this disease, you get the exact same picture of a vampire shown on TV.

In France only in the 17^th century 30 thousand people were declared werewolves according to the signs described by Illis.

All of them were hanged. The Czech archeologists found the burying that dates back to the 11^th century. There were 13 people lying with tied hands, chopped off heads and stakes in the chest.

Porphyria is not infective – it is an inherited disease.

If one of the parents suffers from it, the child is 25 percent probable to inherit it. The reason for it can be hepatitis C, incest and excessive alcohol drinking.

They say that in the Middle Ages people that had porphyria were cured by blood, though it’s pointless as it doesn’t stanch pain.

Today patients get blood-based injections. This disease though is neither examined nor cured.

Russian scientists don’t pay attention to this problem. In distinction from the West, we have neither qualified specialists, nor equipped medical centers to deal with this disease.

Translated by Lena Ksandinova

Asian tunnusti nuori ViNoilijamme Tapio "Jakenpoika" Laakso (uusstalinistit) tuoreessa Virheet - De Rödan äänenkannattajana toimivassa Vihreä Lanka -lehdessä.

Hän arvosteli kirjoituksessaan Vihreiden harjoittamaa SDP:n arvostelua. Sitä ei pitäisi Tapsan mielestä tehdä tai sitä pitäisi ainakin vähentää.

Politrukki Laakso komentaa ja ohjaa tovereita seuraavasti:

Politiikassa pahinta kilpakumppania pitää hieman läimiä, mutta vihreiden demariviha on menossa liiallisuuksiin.

Laakson mukaan sosiaalidemokraattien surkeuden vatvominen haittaa oman politiikan tekemistä.

Vihreät eivät ole porvaripuolue, siksi syksyn kunnallisvaalien jälkeen vihreiden pitää etsiä kunnallistasolla yhteistyötä myös demarien suunnasta. Punavihreän akselin hallitsemat kunnat toisivat hyvää vastapainoa hallituksen porvariyhteistyölle.

Vihreät eivät ole porvaripuolue.

Herää kysymys, mitä helvettiä sitten Virheet De Röda tekee porvarihallituksessa?

Toivottavasti nyt myös kaikki sellaiset, jotka ovat hyväntahtoisesti uskoneet tuon jälkistalinistien johtaman lauman ajavan ympäristöasioita ja olevan porvaripuolue, uskovat totuuden. Vihreät eivät usko yksilönvapauteen eivätkä perinteisessä mielessä myöskään omaisuudensuojaan.

Vihreät ovat erinomainen esimerkki siitä miten yhteisöllisyys muuttuu eräiden tuohonkin liikkeeseen soluttautuneiden äärivasemmistolaisten totalitaristien ja muiden yhteiskuntaa murentamaan pyrkivien ääriainesten suissa ja käsissä irvikuvaksi siitä mitä se todellisuudessa on.

Nämä omaisuudensuojan ja yksilönvapauksien rajoittamiseen - kaikesta sanahelinästä huolimatta - pyrkivät hyvinvointiyhteiskunnan subventiolla kumoustaan puuhaavat vallankumouspuuhastelijat ovat surullinen esimerkki siitä millaista jälkikasvua itsekkyys ja välinpitämättömyys tuottaa.

Pahimmillaan vääristymä kulkee siinä, että nämä vallanhimoiset pullamössöpaskiaiset rinnastavat touhunsa vuoden 1918 punakaarteihin.

Irvokasta.

Suurin osa punakaartilaisista taisteli paremman elämän ja todellisten ihmisoikeuksien puolesta - torpparit saivatkin voittajan kädestä armahduksen maaorjuudesta ja viljelemänsä tilat omikseen. Tuon ajan punaisten johtajat käyttivät - aivan samoin kuin nykyäänkin - massavoimaa omien tavoitteidensa eteenpäin viemiseen.

Ja niissä tavoitteissa torppareiden ja työläisten oikeudet olisi murskattu rautaisella tsekalaisella saappaankorolla ja kaikki kansanosat olisi alistettu isovenäläisellä nagaikalla orjuuteen ja vasemmistolaiseen luokkahygienian kynsiin.

Yhteisöllisyys ja heikommasta huolehtiminen eivät ole mitään vasemmistolaisia arvoja - vaikka jotkut tahot niin yrittävät uskotellakin. Ne ovat huomattavasti vanhempaa alkuperää kuin ns. vasemmistolaisuus.

Nuo arvot ovat sisäänrakennettuina kaikissa vahvoihin siteisiin rakentuvissa yhteisöissä ja kulttuureissa.
Nuo ovat olleet aikanaan koko suomalaisen yhteiskunnan pystyssä pitäneitä arvoja. Ja niiden pitäisi olla sitä vieläkin.

Minä inhoan tällaista vihervasemmistolaisuutta - sen tympeimmässä, konservatiivisemmassa ja rajoittuneimmassa muodossaan.

Todellinen keskinäinen solidaarisuus ja yhteisöllisyys kuuluvat luonnollisena ja vahvana osana puolestaan omaan - kansallismieliseen - maailmankuvaani. Olemme pieni kansa ja meidän pitää pitää keskenämme yhtä tässä muuttuvassa ja epävakaassa maailmassa.

Myös ympäristön- ja luonnonsuojelu ovat saaneet varsin irvokkaan muodon tämän joukon käsissä. Suurin paradoksi liittyy siihen että - suurin osa - vihreistä puhuu samaan hengenvetoon ympäristönsuojelusta ja ilmastomuutoksesta kehitysavun lisäämisen ja sitä tietä väestöräjähdyksen edesauttamisen kanssa.

Jösses...

Jos Virheet De Dorka - ja sen militantein osa - saavat joskus vallan, se tarkoittaa huonoja uutisia kaikelle sille mitä tuo puolue muka puolustaa ja suojelee. Ehdoton ja absoluuttinen valta turmelee - ja pahiten se turmelee sellaisia, jotka tavoittelevat valtaa kateuteen ja toisten oikeuksien rajoittamiseen perustuvan ideologian pohjalta. Vihreässä utopiassa kansalaiset valjastetaan Sen Ainoan Oikean Totuuden eteen - tekemään orjatyötä muutaman vallanhimoisen totalitaristin johtaessa alamaisiaan kohti punavihreää helvettiä.

Ja vallankumous syö perinteisesti lapsensa aamupalaksi. Mutta siihen tautiin on olemassa varsin yksinkertainen parannuskeino:

Lähde: Vihreä Lanka

Hän kirjoittaa otsikolla Nettikansa ottaa kantaa – turhaan? ja päätyy siihen johtopäätökseen, että päättäjien tulisi pitää verkkokeskusteluja kansanäänestysten tapaisena osviittana.

Sosiaalinen media tarkoittaa internetpalveluita, joihin käyttäjät itse tuottavat sisällön. Tämä verkkomaailma pursuaa keskusteluja, joiden yhteiskunnallista merkitystä ei ole vielä tajuttu.

Yhteiskunnan kannalta tärkeitä eivät ole vain ne kansalaiset, jotka keskustelevat verkossa, vaan myös se suuri joukko ihmisiä, joka seuraa keskusteluja ja omaksuu mielipiteitä.

Sosiaalinen media blogeineen ja verkostoineen on yllättänyt asiantuntijatkin räjähdysmäisellä kasvullaan.

Internet antaa jokaiselle mahdollisuuden ilmaista itseään ilman perinteisiä portinvartijoita, toimituksia ja toimittajia. Jokainen meistä voi olla samaan aikaan sekä sisältöjen tuottaja että osa yleisöä, kun perinteisen mallin mukaan yhdet tuottavat ja toiset kuluttavat.

Tyytymättömyyden purkutieksi mielletty sosiaalinen media tuntuu päätöksentekijöistä ja perinteisestä mediasta ehkä vellovalta kaaokselta, jonka sekavana rönsyilevistä keskusteluista on vaikea löytää kiinnostavia tai hyödyllisiä näkökulmia.

Hakujärjestelmät kehittyvät kuitenkin nopeaa tahtia, ja jo nyt käytetään järjestelmiä, joilla verkkokeskusteluista kyetään imuroimaan juuri se mitä halutaan. Hakurobotti saa ihmisälyyn verrattavia piirteitä, ja ihmisen ohjaamana robotti erottaa relevantit asiat vähemmän tärkeistä eli kykenee tulkitsemaan tekstin ajatusta.

Verkostoissa sinkoileva keskustelu ohitetaan helposti sillä perusteella, ettei se edusta "kansalaisten harkitsevaa pohdintaa" vaan on pinnallista hyppimistä aiheesta toiseen.

Välttämättä ei olekaan tärkeää, miten voimallisesti tai harkitusti asioita puidaan vaan mitkä asiat ylipäätään ovat esillä. Pieneenkin huomioon voi sisältyä valtava potentiaali, sillä verkossa totuudet, puolitotuudet, väärinymmärrykset ja valheet leviävät valon nopeudella.

Toinen vähättelyn peruste on se, että verkossa asioista keskustelee vain pieni vähemmistö suuren enemmistön tyytyessä seuraamaan sivusta. Sivusta seuraamalla syntynyt hiljainen näkemys voi kuitenkin realisoitua sopivan tilaisuuden tullen odottamattomalla tavalla.

Periaatteessa kansalaisia kyllä halutaan kuulla yhteiskunnan ylemmillä portailla. Esimerkiksi monet mediatalot ovat perustaneet omia keskustelusivujaan, joilla mielipiteenvaihtoa voi ohjata ja seurata ja saada samalla tietoa ihmisten mielipiteistä.

Valtionhallinto yrittää pitää yllä omaa kansalaiskeskusteluaan otakantaa.fi-sivustolla, ja monissa kunnissa on verkkofoorumeita, joihin kuntalaisia kutsutaan yhteisten asioiden pohdintaan.

Kuntaliiton tutkimuksen (2006) mukaan kuntalaiset kuitenkin kokevat vaikutusmahdollisuuksiensa heikentyneen samaan aikaan kun heidän osallistumisvalmiutensa on kasvanut.

Monille yrityksille sosiaalisen median seuranta on jo arkipäivää. Verkosta välittyy liiketoiminnalle elintärkeitä asioita, kuten millaisia arvoja ja asenteita tulevaisuuden asiakkailla on tai mitä työltä ja työyhteisöltä odotetaan.

Samanlaista keskustelun seurantaa tarvitaan myös muualla yhteiskunnassa. Politiikantekijöiden pitäisi etsiä äänestäjien signaaleja verkosta. Verkkokeskusteluja voisi pitää kansanäänestysten tapaisena osviittana. Ainakin keskustelut heijastavat sitä, mikä on kansalaisille tärkeää.

Sosiaalisen median keskusteluja luotaamalla löydämme usein myös sellaista, mitä emme edes olisi osanneet kysyä.

Päättäjät, jotka vielä tuudittautuvat valtakunnan ja kotipaikkakuntansa päämedioiden tulkintoihin ja luottavat median teettämiin yksinkertaistaviin gallupeihin, jäävät helposti menneisyyden vangeiksi ja elävät eri todellisuutta kuin kansalaiset. Gallupeihin pääsevät jo tunnistetut ilmiöt, mutta voidaksemme ennakoida tulevaisuuden muutoksia ja riskejä niin sanotut heikot signaalit ovat olennaisia.

Yhteiskunnan päättäjien tulisi seurata ja analysoida kaikenlaista kansalaiskeskustelua, tapahtuipa se kotikunnan torilla tai virtuaalisesti verkossa. Jotta voi palvella kansaa, on tiedettävä, mistä puhutaan, mitä puhutaan, millaisin argumentein ja äänenpainoin.

Olen aika pitkälle samaa mieltä.

Lähde: HS

Samanlaiseksi kuin esimerkiksi Ranska, Ruotsi, Etelä-Afrikka tai Iso-Britannia.

Tämä tavoite on Minnalle ja hänen aatetovereilleen niin tärkeä, että se ylittää alkuperäisväestön oikeudet ja parlamentaarisen enemmistödemokratian periaatteenkin.

Minna on kirjoittanut sydäntä särkevän tarinan rasistisista suomalaisista ja näiden monikulttuurisille naapureilleen aiheuttamasta tuskasta ja kärsimyksestä. Hyysäri on julkaissut tämän kirjoituksen otsikolla Eritaustaiset naapurit riitelevät yhteisistä tiloista ja erilaisista tavoista.

Naapuruussovittelija Abdirizak Mohamedin mielestä eritaustaisten ihmisten kahnauksia on tärkeää yrittää ratkaista. Hän on yksi Suomen pakolaisavun kouluttamista vapaaehtoisista naapuruussovittelijoista.

Vuonna 2006 alkaneen Kotilo-hankkeen tarkoitus on auttaa selvittämään maahanmuuttajataustaisten ja suomalaisten välisiä kiistoja. Hanke on nostettu yhdeksi esimerkiksi "arjen etnisten konfliktien" ratkaisemisesta Puhumalla paras -opaskirjaan, jonka sisäministeriö julkaisi vastikään.

Pakolaisavun koordinaattorin Terhi Joensuun mukaan kiistat ovat usein liittyneet yhteisten tilojen kuten saunan ja pesutuvan käyttöön, lasten leikkeihin ja erilaisten tapojen aiheuttamaan ärtymykseen.

Mohamed kertoo esimerkkinä tapauksen, jossa yläkerran suomalaisperhe syytti alakerrassa asuvaa maahanmuuttajaperhettä siitä, että se soittaa kovalla musiikkia. Alakertalaiset kiistivät: he ovat uskovaisia muslimeita, he eivät kuuntele musiikkia.

Suomalaisäiti oli yrittänyt käydä valittamassa metelistä maahanmuuttajaperheelle, mutta he pitivät tätä hyökkäyksenä itseään kohtaan. He syyttivät suomalaisia rasisteiksi.

Mohamedin mukaan monet riidoista juontuvat siitä, että maahanmuuttajat eivät tunne suomalaisen asumisen sääntöjä. Heille voi olla epäselvää, mitä tarkoittaa illalla hiljaisuus tai miten pitää lajitella jätteet. Se ärsyttää suomalaisia.

Suomalaiset olettavat, että järjestyssäännöt tiedetään, kun niistä on kerran laitettu tiedote. Mutta esimerkiksi somaleille suullinen viesti on arvokkaampi kuin kirjoitettu.

Maahanmuuttajat taas valittavat usein suomalaisten rasismista.

Mohamedin sovittelema riita metelistä ratkesi niin, että rakennuksessa todettiin olevan liian huono äänieristys. Se sovittiin korjattavaksi remontin yhteydessä. Selvisi myös, mistä ääni oli peräisin: alakerrassa kuunneltiin Koraanin lukua.

Hienoa, että riita saatiin sovituksi.

Ja maksumieheksi saatiin kolmas osapuoli - ilmeisesti kunnallinen kiinteistöyhtiö. Tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki kunnassa asuvat, töitä tekevät ja veronsa maksavat kuntalaiset pääsivät osallistumaan näihin talkoisiin maksumiehinä.

Tässä herää kuitenkin muutama kysymys.

Olen itse kasvanut kulttuurissa, joissa vieraat kunnioittavat isäntäväen tapoja ja tahtoa. Minusta tämä kuuluu myös islamissa määriteltyihin periaatteisiin. Nyt näyttäisi kuitenkin siltä, että eräiden minnojen ja astridien tarkoituksena on muuttaa maamme sellaiseksi paratiisiksi, jossa vieraat tekevät mitä haluavat.

Isäntäväen mielipiteistä vähääkään välittämättä - ja osan isäntäväen omista jäsenistä kannustaessa ja yllyttäessä tähän.

Tämä minnojen ja astridien käytös muistuttaa keskenkasvuisten kakaroiden murrosiässä vanhempiaan vastaan suorittamaa tyhjänpäiväistä kapinointia. Pahanolon purkamista ja kylvämistä sekä pahimmillaan vahingon aiheuttamista - sekä itselleen että muille.

Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, että moiseen ongelmaan yleensä ottaen tarvittiin sovittelijaa.

Tämä ongelma olisi saatu ratkaistua siten, että maahanmuuttajaperhe olisi noudattanut järjestyssääntöjä. Opiskellut sen miten suomalaisessa yhteiskunnassa eletään ja asutaan.

Ja tämä jatkuva rasismikortin heiluttelu on menettänyt jo ajat sitten uskottavuutensa.

Mitäpä Minna pitäisit siitä, jos narkkariporukan aiheuttama meluhäiriö hoidettaisiin myös vastaavalla tavalla? Hyssytellään ja sovitellaan - ja sovitaan, että asunnon omistaja lisää hieman melueristystä? ja sama meno jatkuu seuraavaan remonttiin saakka?

Ei taida onnistua...

Toisaalta, jos tämä maahanmuuttajaperhe ei olisi koskaan tullut Suomeen, ei tätä ongelmaakaan olisi syntynyt. Minusta näyttää siltä, että tämä työvoimapula - jota niin kovaan ääneen tietyissä piireissä mesotaan - kohdistuu lähinnä maahanmuuttajien palveluihin ja yhteiskunnallisiin tukitoimenpiteisiin.

Tuppurainen takaa Tappuraista

Juttu menee kuitenkin edelleen niin, että maassa maan tavalla - tai maasta pois. Toistan jälleen kerran saman vanhan totuuden: Jokainen yhteiskunta on rakennettu ensisijaisesti omia jäseniään varten.

Talo elää tavallaan ja vieras kulkee ajallaan, on tässä maassa ollut tapana sanoa.

Karjalan Kannakselta kotoisin ollut mummini tapasi todeta myös, että vieraat ja tuore kala ovat samanlaisia - ne alkavat haista kolmen päivän päästä.

Mitä me muuten sitten teemme kun huoltosuhde muuttuu negatiiviseksi eikä maksumiehiä enää löydykään? Lähdemmekö mekin nomadeiksi muulle täältä vesipisteeltämme?

Mitä tapahtuukaan silloin?

Minnan kirjoittama loppukaneetti on muuten taas sitä ihtiään:

Kulttuurilla saattaa kuitenkin olla vaikutusta siihen, että esimerkiksi somalit suostuvat sovitteluun mielellään. Mohamedin mukaan Somaliassa riitoihin on perinteisesti yritetty hakea sopua vastaavanlaisella menetelmällä.

"Sovitteleminen on asia, joka suomalaisten pitäisi oppia maahanmuuttajilta."

Jep.

Tarkoittaako Minna nyt sellaista sovittelua, mitä Somaliassa on viimeiset vuosikymmenet harjoitettu?

Miksi ihmeessä sovittelun osaavien ihmisten pitää lähteä sodan ja väkivaltaisuuden takia pakolaisiksi omasta maastaan?

Ja miksi heidän saavuttuaan tarvitaan sovittelua - siellä missä sitä ei koskaan aikaisemmin tarvittu?

Miettikääpä sitä.

Lähde: HS

La nostra amata La Repubblica, gentilmente rinominata Pravda, ci offre spessissimo succose figure di m…. che quasi sempre finiscono nel dimenticatoio.
In una campagna elettorale in cui ha lodato Veltroni anche quando andava in bagno, ha parlato di miracolose rimonte inesistente, ipotizzato un senato ingestibile e parlato sempre male di Berlusconi un giorno se ne uscì con un sondaggio/analisi catastrofica per noi pidiellini.

Ricordiamo il titolo, tragicamente azzeccato: Senato, il grande pareggio
Ecco perché sarà ingovernabile

Ecco il link in tutto il suo splendore
http://www.repubblica.it/2008/01/sezioni/politica/sondaggi-2008/sondaggio-senato/sondaggio-senato.html
con tabella esplicativa, delirante a dir poco, in allegato
http://www.repubblica.it/speciale/2008/sondaggi_ipr/seggi_senato.html

Ed ecco alcuni passaggi leggendari
Un Senato difficilmente governabile. O meglio, un’assemblea di Palazzo Madama in cui il Pdl, nell’ipotesi più favorevole a Berlusconi e Fini, potrebbe raggiungere 160 seggi contro i 155 del complesso delle opposizioni (esclusi i 7 senatori a vita) e avere quindi una maggioranza molto risicata, probabilmente insufficiente a garantire la governabilità del Paese.
Infatti ne ha presi 174 eheheh

Da notare, infine, che in nessuna regione (stiamo sempre parlando del Senato) una delle due coalizioni maggiori arriverebbe a superare quota 55%. Nel 2006 questo era successo in Lombardia, Veneto e Sicilia (per il Polo) e in Emilia, Toscana, Umbria, Basilicata e Calabria (per l’Unione).

E infatti il pdl ha preso il premio in lombardia (4 extraseggi, non 1), veneto e anche campania

la prima parte dal presupposto che il Pdl conquisti tutte le regioni in bilico, tranne l’Abruzzo (tenuto dal Pd-Idv); in questo caso, la coalizione guidata da Silvio Berlusconi raggiungerebbe una maggioranza di 5 seggi (160 senatori contro 155 dell’opposizione).
E infatti il pdl ha vinto tutte le regioni in bilico

Ovviamente, lo studio ritiene più probabile che si verifichi una delle due ipotesi iniziali: o quella in cui il Pdl ha 160 seggi contro 155 o quella in cui ne ha 154 contro 161. Ma anche così si tornerebbe a un Senato poco diverso (a parti invertite) di quello che ha causato la crisi del governo Prodi. Senza contare che la maggioranza dei senatori a vita andrebbe ascritta all’opposizione.
LE COMICHEEEEEEEEEE

Insomma, a ricordo dell’imparzialità di La Repubblica, quest’articolo testimonierà per sempre la validità delle analisi di questo giornale.
Addirittura più scandalose di certi editoriali di Scalfari

FONTE: Il Fazioso Liberale

Portada vintage tipo Granma o Pravda de nuestro diario de todos los chilenos, La Nación, el día en que se votaba la acusación constitucional en contra de Provoste. Fondo negro, soflama amenazante, destinatarios probables unas seis o siete personas, los propios autores. Desconexión absoluta de la realidad, dislexia comunicacional severa, espacio público destinado a la nada. Aparte de todo ello, el titular es morfológicamente intrigante, ya que la frase, recordando a "las cosas por su nombre" o a "las cosas en orden" se resuelve de manera muy débil en el formato "las cosas por su orden". ¿Tienen las cosas del mundo -todas ellas- un orden, que sería el "suyo"? ¿se trata quizá sólo de algunas cosas? ¿de cuáles? ¿y cuál sería ese orden, en caso de existir? También intriga el uso de la preposición "por", que podría indicar causalidad, autoría o prelación, no sabemos... Más en el terreno de la hermenéutica: ¿estamos hablando quizá de dar desde un periódico una orden a los senadores, depositarios de la soberanía nacional? Y adicionalmente.... ¿cuáles serían en este caso los misteriosos tratados internacionales vigentes?

Putin secretly divorces his wife and marries rhythmical gymnast Alina Kabaeva? - Pravda.Ru:

update: putin denies this story but there is more information around! what in the hell is going on? :P

Location: Lower East Side, NYC
Band: The Duke Spirit + The Pierces
Show time: 7:30 PM
Venue: Bowery Ballroom
Food: Sammy’s Roumanian Steak House
Drink: Sweet & Vicious
Miscellaneous: Pravda

UK’s The Duke Spirit play a bluesy kind of rock led by sultry vocalist Liela Moss. With their recently released album Neptune, expect a lot of new material from this up and coming band. Don’t miss openers The Pierces, a sister duo who play eclectic folk music with attitude. At Sammy’s Roumanian Steakhouse, expect an atmosphere involving some sort of scene, dancing, and plenty of vodka. The eastern European menu comes down to steaks and chops, and Jewish delicacies like Kasha Varniskes and Kreplach. One of the hipper bars in Nolita, Sweet & Vicious has an all-wood interior featuring big round circular fixtures with lights that make Johnny Cash’s “Ring of Fire” come to mind, and the prices won’t burn a hole in your wallet! Want a $12 martini that’s worth more? Pravda has an extensive selection of Russian vodkas, and who knows vodka better than the Russians?

I found these chocoloate babies in PRAVDA on line.

I may never eat chocolate again

after seeing these photos!

On second thought,

I will never eat babies again

after seeing these photos!

These tasty treats would be a big hit in

a hospital baby ward...NOT!

I like chocolate, but I DO NOT want to

eat a chocolate baby,

the horror, THE HORROR!!!

CLASSES SOCIAIS NO MICRONACIONALISMO?
Felipe Aron*

Artigo publicado no Pravda 50 e remodelado para a
Revista de Estudos em Micropatriologia.

Nos últimos tempos, a discussão sobre uma divisão entre tipos de cidadãos micronacionais, aqueles que são ativos, criativos e produzem oque os demais reproduzem, ora chamados de notáveis, ora de extraordinários; aqueles regulares que ocupam geralmente cargos medios, são encarregados de algum trabalho burocrático ou são os bons cidadãos que duram cerca de um ano e somem; ou então, os que não cooperam com nada, que pouco entendem a lógica micronacional. Segue nos próximos parágrafos, uma análise de algumas das principais teorias do assunto e nossa contribuição.

1 - Idéias Clássicas: Esquerda Portoclarense no Final da Década de 90

m agosto de 1999, quando Pedro Casagrande Baez (PMTU) assumiu a presidência da República de Porto Claro, em razão da renuncia de Fabiano Carnevale (PV), a esquerda portoclarense composta de PMTU, PC de PC, PT e UJS se uniu em um fórum comum para debater sobre uma teoria socialista micronacional. Um dos principais resultados publicados, trata-se de um artigo de autoria conjunta de Adriana Moura, Camarada Wilson e Ari Silva e que se tornou clássico para toda a esquerda micronacional. Neste artigo, os socialistas afirmam que uma sociedade micronacional - no caso, utilizaram Porto Claro como exemplo - possui uma moeda de troca, mas não uma moeda capitalista e sim, nos moldes de um escambo pré-capitalista, esta moeda, ao invés de objetos para troca, estaria na experiência. A experiência de cada um adquirida em trabalhos, projetos e interagida nos processos sociais de várias consciências políticas teóricas e práticas cria o status quo que divide a sociedade em classes. Quando os portoclarenses falam em produção e valor de troca, estão falando da influência, do poder de agregação, como poderemos conferir mais adiante. Eis as classes separadas pelos pioneiros de Porto Claro:

1. Notáveis: Cidadãos ativos que produzem muito e com qualidade, o que faz, conseqüentemente, que estes mesmos cidadãos acumulem mais e melhores valores de troca. Em Porto Claro, usamos a mesma lei de mercado para a troca das mercadorias (maior produção e qualidade, maior retorno). Excetuando-se o fator preço (visto a inexistência do dinheiro), o que vemos é um acúmulo de valores de troca por parte desta classe.
2. Notórios: Cidadãos que produzem regularmente materiais de qualidade duvidosa. Esta falta de qualidade faz com que o cidadão não consiga "trocar" seu produto, isolando-se da classe dos notáveis, porém sem perder "seu crédito".
3. Esporádicos: Cidadãos que produzem pouco e/ou com qualidade ruim. Seu produto quase sempre é rechaçado e "devolvido" às origens. Este cidadão não tem poder de "barganha" e naturalmente abre sua "falência", pois seus valores de troca são insuficientes. Seus produtos se perdem antes de serem consumidos, ou seja, são excluídos antes de serem lidos.
4. Inativos: Produzem de pouquíssimo a nada. Estes só são lembrados na "limpeza" do censo ou em época de eleição. Não produzem mercadorias (valores de troca) para o intercâmbio e geralmente "morrem de inanição".

Para sua época, é uma teoria genial. Os socialistas, ainda em 1999, há quase sete anos atrás, já buscavam explicações para o fatode que alguns micronacionalistas agregavam, criavam projetos que tinham mais chances de dar certo, enquanto um outro tipo de cidadão, "não tem poder de "barganha" e naturalmente abre sua falência".

Outra conclusão interessante está na seguinte passagem:

" A existência dessa "moeda" circulante, por si só, não determina a divisão da sociedade em classes sociais, mas quando a ela são adicionados fatores como ideologia e atitude, ambas pessoais, criamos as condições necessárias para que haja esta divisão. Esses três fatores são os responsáveis pelo surgimento do STATUS QUO, e esse status propicia a divisão da sociedade portoclarense em quatro classes sociais".

O que significa dizer que os três fatores citados são responsáveis pelo surgimento do Status Quo?

Podemos interpretar que, se os notáveis têm o maior poder de influência, eles irão conduzir o país, sendo que os notórios vão meramente se juntar em torno de um notável - ou pode se lançar a tentar ser um notável, os esporádicos vão ser mais ainda dependentes do notável que o influencia e o inativo pouco ou nada significará para a sociedade. Desta forma, os notáveis, poderão entrar em disputas ferrenhas pela hegemonia, até que, talvez pela saida de alguns deles ou por acordo de interesses, estes notáveis venham a se unir e formar uma oligarquia. O conjunto dos notáveis é peça fundamental na formação deste processo e na criação de cada status quo da nação, mas... Quem são os notáveis sem pessoas para agregar? Por isso, todas as classes são importantes - exceto os inativos, para os processos sociais que propiciem uma manutenção e reprodução do status quo.

Estes primeiros passos dos então portoclarenses, que depois de uma guera civil entre os socialistas e a direita portoclarense, declararam a independência de alguns distritos, formando a República Participativa de Campos Bastos, com um sistema coletivista que tem influência direta na União Soviética, país em que se encontram muitos destes socialistas pioneiros.

2 - As Críticas de Edson Veloso no "Micronacionalismo de Fato".

Em seu jornal, "Micronacionalismo de Fato" (edições 3 e 4), o socialista portoclarense contemporâneo, Edson Veloso, resolveu analisar as idéias clássicas e chegou em uma crítica pertinente: a falta de dialética entre as classes. Elas existem, produzem o status quo... E daí?

De fato, a dinâmica das classes ficou abstrata e um tanto vaga, não pressupondo uma dialética de fato, entre as classes. Desta maneira, abre espaço para o relativismo liberal, para a concepção pós-moderna, onde os pioneiros utilizam a palavra "ideológica" para detonar qualquer posição política, como se todas possuíssem o mesmo valor. Veloso então, avança para uma concepção dialética, no parágrafo que segue, tratarei de condensar a idéia exposta por Veloso da dialética micronacional:

Tomemos este processo de aquisição de experiência e divisão entre notáveis, notórios, esporádicos e inativos como Infra-Estrutura; tomemos também a organização do Estado, suas instituições e a política como Super-Estrutura. Edson Veloso propõe que exista uma relação dialética entre estas duas esferas. A criação e manutenção do Statuos Quo, então, estaria na Infra-Estrutura, porém, o conteúdo destes Status-Quo já deixa de ser abstrato, passa a ser a Super-Estrutura, que pode ter vários elementos, desde o virtualismo constante do Reino Teocentrista de Valquíria, ao forte mensagismo do Reino Unido dos Açores e assim por diante. Por outro lado, esta Super-Estrutura irá ser muito influente na maneira como os consequentes cidadãos irão adquirir experiência, como serão as classes, o que irá definir a organização política do Estado e assim, num ciclo dialético.

3 - O Ciclo Dialético Ganha Corpo: Os Paradigmas Micronacionais

República, monarquia; democracia, tirania; democracia direta, sistema representativo. Nenhum, absolutamente nenhum destes, significa um paradigma. Como foi brilhantemente observado por Edson Veloso, são meramente elementos de super-estrutura. Tampouco, o fato do país ter um monte de cidadãos gênios e polivalentes ou o fato do país ter um monte de novatos desorientados, significa um paradigma, mas elementos de infra-estrutura. Onde estão, então, os paradigmas? Estão exatamente no ponto dinâmico entre as duas estruturas, que, como são dependentes (os cidadãos não existem sem a micronação e estas não existem sem cidadãos), precisam de um elo, uma ligação que reproduza constantemente ambos, isto é, leve os cidadãos a fazerem as instituições funcionarem de forma a ter maior eficiencia para conseguir novos cidadãos ativos e se renovar constantemente. Isto é o paradigma, o fazer micronacionalismo.

Quando se fala em fazer micronacionalismo, vem à cabeça a idéia de atividade. Uma das maneiras mais eficientes de se conhecer rapidamente o paradigma dominante em alguma nação é perguntando aos cidadãos o que estes entendem por atividade produtiva, que é um conceito perfeito para separar aquilo que a tendência dominante da micronação entende por atividade útil que produz micronacionalismo de boa qualidade das inutilidades, dos projetos sem sentido e até de comportamentos prejudiciais. Em cima disto tudo, posso dizer que virtualismo, mensagismo, realismo, micronacionalismo 'ursinhos carinhosos' ou movido à base de intrigas, são alguns elementos dos paradigmas.

Em um encontro em 2003, lembro de ter ouvido um sofista dizer que achava que os pasárgados não eram micronacionalistas, estavam mais para uma ONG, porque não tinham mapa, não tinham exército e nem cidades! Se os pasárgados não tinham nenhum destes elementos, então, para este sofista, eles não faziam micronacionalismo. Da mesma forma, muitos pasárgados da época, consideravam que construir casinhas e ter dinheiro de mentira, estava muito mais para um jogo de banco imobiliário do que micronacionalismo, ou seja, não eram atividades produtivas. Isto denota claramente uma forte diferença no conceito de atividade produtiva e consequentemente, do fazer micronacional. Sofia poderia ser uma república ou Pasárgada um principado. Isto não mudaria em nada o quadro, seria apenas uma mudança na super-estrutura.

4 - O Paradigma Dominante e o Pasárgado...

Tomemos a micronação fictícia, "Ducado do Guarujá", governada por Farid I. Digamos que seus cidadãos são extremamente wundicos (gíria para 'mensagisticos desenfreados') e enviam várias mensagens de uma linha cada, produzindo um chat em lista nacional, onde também existe todo o tipo de virtualismo, existem desde padeiros micronacionais até sequestradores que pedem helicopteros como resgate de fictícias vítimas. A chancelaria e todos os órgãos políticos vitais são dominados por dois ou três mais experientes e então, um belo dia, Farid I, insatisfeito que sua micronação não é muito levada a sério e cansado das voltas em torno do vazio de sua micronação, resolve então, baixar um decreto extinguindo todo o tipo de virtualismo. Será que houve alguma mudança no paradígma? Certamente que não. Os cidadãos não mudaram em nada, eles não vão saber como agir e talvez até saiam do reino e fundem uma nova micronação onde poderão continuar sendo virtualistas A desgraça do Farid I encontrará vários motivos:

• a) A dualidade virtualismo/realismo não é "o paradigma" em si, mas apenas parte dele. Não adianta querer modificar o paradigma apenas modificando à força uma de suas facetas. Os cidadãos não modificaram seu conceito de atividade produtiva, simplesmente vão achar que o Duque é um burro que os proíbe de serem ativos.
• b) Nenhuma mudança em elementos formadores do paradigma podem ocorrer "de cima para baixo". É preciso que os cidadãos estejam convencidos da necessidade. É preciso que os mais aglutinadores estejam prontos para estas novas idéias e aglutinem os demais para a mudança.

Os itens "a" e "b" nos conduzem para uma questão:

Se virtualismo, mensagismo, etc. são partes de um paradigma, então qual é este paradigma?

Para Bruno Cava, o micronacionalista lusófono que mais vem aprofundando esta questão, há um paradigma dominante na lusofonia, criado em Porto Claro e Reunião em 1998-99, reproduzido em toda lusofonia e que chegou a ser superado por Pasárgada em 2002-04, em tentativa que acabou se esgotando e hoje sucumbe ao paradigma dominante. Este paradigma significa o conjunto de doutrinas para a manutenção da sociedade e, como a lusofonia possui o seu conjunto de Estados no mesmo universo, serve também para demonstrar atividade. Daí todo o imediatismo do paradigma, é preciso demonstrar que o país é o mais ativo, então, é preciso ter mais mensagens em lista que o vizinho, mais jornais, mais empresas, mesmo que todas elas desapareçam logo depois! É uma sucessão infinita de 'agoras' que são como espaços disputados à tapa para ver quem é o melhor, o virtualismo, em grande parte, surge para tapar buracos nesta luta incessante de aparências: não é preciso desenvolver nada nas relações sociais, à longo prazo, basta inventar vários elementos e fabricar uma identidade nacional, mesmo que não corresponda com a realidade.

A Comunidade Livre de Pasárgada, por outro lado, questionou todos estes elementos paradigmáticos, literalmente extirpando-os de sua sociedade pelo convencimento por parte dos notáveis e a adesão dos demais. Reproduziu-se uma sociedade diferenciada, marcada pela politização, onde passou a se entender o conjunto de cidadãos, não como meros personagens, mas como uma sociedade de pessoas de carne e osso com regras próprias e identificação de idéias no esplêndido sistema de Casas e Cantões. Entretanto, as inovações pasárgadas jamais se incorporaram ao paradigma dominante micronacional.

Pasárgada influenciava a lusofonia, fez com que muitas nações acabassem, por exemplo, dando maior importância para a política, ainda que na maioria das vezes, pensando somente em processos eleitorais mais animados. A lusofonia, porém, influenciou muito Pasárgada, a própria super-estrutura deste país, mesmo que com várias inovações, ainda era influenciada pelas limitações do paradigma dominante, gerando um sincretismo, uma disputa paradigmatica interna, onde um partido político, aquele do paradigma dominante da lusofonia, ganhasse o respeito e a admiração de toda a lusofonia para uma "heroica" missão: desmontar todas as inovações, em nome da democracia e da liberdade, questionando cada um dos pontos que Pasárgada conseguiu adquirir com muito esforço, as reivindicações da Casa Mundo Pasárgado, ou somente "CMP" foram sistemáticas: o "espaço para o virtualismo" durante o governo da CorPas, o "direito do mensagismo desenfreado" durante o governo AFP.

Hoje, Pasárgada se encontra corroída pelo partido do paradigma dominante. É um lugar de livre circulação de wundicos que bombardeiam a lista com mensagens-chat em alucinante ritmo de frenesi, além de o país não ser nem de longe uma referência como aquele que superou o virtualismo, mas sim, o país que se tornou apenas um na multidão. Com vários cidadãos, muita gente inteligente, mas apenas uma nação vagando despreocupada, sem nada à longo prazo, apenas vivendo o agora. Nem o próprio Bruno Cava aguentou ficar por lá.

5 - Voltando à Luta de Classes...

Tomo a liberdade de simplificar o esquema de classes. Ao invés de notáveis, notórios, esporádicos e inativos; pela falta de importância do inativo, vou exluí-lo e também, por não haver necessidade de aprofundar as diferenças entre notórios e esporádicos, uma vez que me refiro à utilização dos produtos do mesmo e não necessariamente a qualidade destes, unifico estas categorias. Desta forma, caio no mesmo esquema formado por Bruno Cava ao denominar uma divisão entre tipos de micronacionalistas de Extraordinários e Ordinários. Daqui pra frente, prefiro chamar pela denominação de Cava, pela falta de um nome para a unificação entre esporádicos e notórios. Que seja, vou abreviar como "EXT" e "ORD".
Os EXT são aqueles que pensam o paradigma e seus elementos. Os ORD dançam conforme a música. Claro que não de forma tão mecânica, afinal, um micronacionalista pode ser ORD e com o passar do tempo e em seu próprio aprendizado e experiência, passar a ganhar qualidades que o qualifiquem como um EXT ou ainda regredir e passar a ser um ORD, como se trata de um conceito abstrato, não se trata de rotular cada micronacionalista como EXT ou ORD, mas entender que a própria prática de cada um pode conduzi-lo à cumprir um papel de EXT ou ORD em cada processo social.

Como bem observou Bruno Cava, os ORD são maioria e os EXT são escassos, não é impossível correrem o risco de extinção, causados por eles mesmos. Acontece que o paradigma dominante só é dominante porque os ORD, a maioria, são adeptos deste paradigma. Apenas uma atuação extraordinária pode questionar os valores do paradigma e assim, aglutinar ORD para um projeto diferenciado. A luta de classes é uma luta paradigmática, enquanto os ORD conhecem apenas o micronacionalismo corrente e preferem manter assim, sem pensar nas consequências futuras, os EXT tem a capacidade de revolucionar, mas assim, bater de frente com a consciência dos ORD.

Nenhuma destas classes é uniforme. Dentro dos EXT, existem aqueles que pretendem usar seu potencial revolucionário para questionar tudo o que não for necessário em termos paradigmáticos, seja o virtualismo, o mensagismo, o imediatismo; e ainda adaptar ao máximo a super-estrutura para a potencialização da produção genuinamente micronacional, do fortalecimento da identidade verdadeiramente micronacional que não pode ser inventada, mas somente surgir nas próprias relações sociais, o que maximiza a participação de cada um dos cidadãos e consequentemente, a sua experiência, propiciando que cada vez mais ORD tenham chance de serem EXT e melhores e mais conscientes micronacionalistas.
Ainda dentro dos EXT, existem, porém, aqueles que apenas querem se manter como lideranças estáveis entre os ORD. Daí, como estes ORD estão alinhados com o paradigma dominante, estes EXT, do alto de sua grande compreensão da lógica micronacional, não pretendem questionar o paradigma, mas adequar seu discurso e sua prática de forma que, consigam estar sempre em posições confortáveis, utilizando sua vantagem em uma sociedade onde "quem tem um olho é o rei".

Por isto, estes EXT tem pavor daqueles que, em concepções extraordinárias, pretendem questionar o paradigma dominante que os sustenta o poder incontestável. Corre para tapar os olhos dos ORD que se aglomeram diante dele e ao sinal de qualquer possibilidade de ver os seus colocados em crise, partem para a ridicularização e reducionismo à la Bernardo de Alvarenga falando aos membros da CMP sobre o governo "do mal" da CorPas; os lideres havaneses escrevendo uma carta ridicularizando os pasárgados; Thedin chamando desesperadamente outros micronacionalistas de chatos ou prolixos e assim por diante. Estes EXT são traidores da classe, tem pavor de qualquer micronação que possa estar dando certo porque é aí que é mais propício o questionamento dos valores dominantes ou até a subversão destes. Estes EXT sempre defendem os ORD, mesmo em situações absurdas, defendem os ORD enquanto forem ORD. Defendem que exista uma classe cada vez maior de ORD, onde possam reinar absolutos.

Por definição, existem então, EXT revolucionários e EXT reacionários, aqueles que querem evoluir nossa prática micronacional e aqueles que pretendem manter o status quo permanentemente com 'verdades absolutas' e 'consensos fabricados'. A luta revolucionária ocorre entre EXT e a consciência de senso comum dos ORD e o reacionarismo da conciliação de classes ocorre quando os EXT se unem aos ORD em coro contra os demais EXT.

6 - O Papel da União Soviética

O socialismo micronacional se postula como o modelo mais eficiente para o desenvolvimento de mais EXT, propiciando em seu coletivismo a maior participação popular, e em seu sistema estrutural, a manutenção de instituições e órgãos fortes, não momentâneos, com história e identidade onde o micronacionalista poderá ir desenvolvendo sua capacidade aos poucos, até explorar limites que outros países não podem atingir pela falta dr organização institucional ou oligarquização do regime. Em uma frase: buscamos fazer transformações à partir do paradigma pasárgado e do sistema campinense de forma a organizar paradigma e super-estrutura para a potencialização da infra-estrutura.

Cabe à União Soviética, fornecer auxílio à esquerda em âmbito intermicronacional, os revolucionários. Não os meros briguentos ou os que querem apenas se vestir de alcunha de socialistas, mas aos que procuram revolucionar paradigmamente. Não somos, ainda hoje, um modelo consolidado, mas já somos uma referência, a lusofonia nos observa e apenas nosso futuro, feito com muito esforço de todos poderá dizer se somos a esperança dos progressistas de toda o micronacionalismo lusófono, banhado nas crises cada vez mais fortes do paradigma dominante.

*Felipe Aron, soviético, é editor do periódico Pravda e micropatriólogo.

Lainaan tämän kirjoituksen kokonaisuudessaan tähän.

Ruotsissa on kommentoitu varsin vähän ja hillitysti suomalaisten ministereiden naissotkuja. Osaksi se lienee ruotsalaisten hyvää käytöstä. Naapureiden kompuroinneille ei ole tapana ilkkua.

Mutta kysymys on osittain myös siitä, että pääministerin ja ulkoministerin toilailut ovat niin kertakaikkisen kaukana siitä arkitodellisuudesta, jota ruotsalainen voi millään tasolla ymmärtää. Yhtä hyvin Suomessa olisi voitu tehdä vuosisadan läpimurto hiukkasfysiikassa ja ratkaista bosonien ja antimaterian ongelmat. Ei niistäkään osattaisi sanoa mitään kahvipöydässä.

Ruotsalaisesta näkökulmasta neanderthalit itärajan takana elävät eri aikavyöhykkeellä. En tarkoita Itä-Euroopan aikaa – jota Suomessa kellotetaan – vaan aikaa pari jääkautta sitten.

Touhukkaat möyhäkäiset teroittelevat nuolenkärkiä idän sapelihammastiikerin varalta ja örjähtelevät ohi kulkevien naisten perään. Ruotsalaiset kulkevat hyvissä kengissä ja puhuvat kieliä – mitkä eivät sivumennen sanoen kumpikaan ole suomalaisministereiden tyypillisiä ominaisuuksia.

Jos ulkoministeri Carl Bildt olisi jäänyt kiinni satojen vonkaustekstareiden lähettämisestä stripparille, hänen poliittinen elinaikansa olisi laskettu nanosekunneissa. Arvostelukyky ja tilannetaju olisi todettu riittämättömiksi ministerin vastuutehtävään. Paljastusta seuraavassa megatonniluokan räjähdyksessä koko hallitus olisi todennäköisesti sulanut loppusijoituskuntoon ja pakattu poliittisen historian syvimpään säteilyholviin.

Jos pääministeri Fredrik Reinfeldt lentelisi kukasta kukkaan ja haastaisi jättämänsä naiset käräjille näiden lörpöteltyä saloja julki, Ruotsi todennäköisesti lakkaisi hengittämästä pelkästä ällistyksestä. Ruotsissa ministeri eroaa, jos hän on jättänyt tv-lupansa maksamatta. Ruotsissa ei ole tapana ilkkua Suomelle. Päinvastainen on tunnetusti suomalaisten lempiharrastuksia.

Niinpä niin...

Tämä on omasta mielestäni varsin hyvin kirjoitettu artikkeli. Se sisältää teräviä havaintoja ja niiden pohjalta tehtyjä osuvia johtopäätöksiä. Juttu on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja mukavasti huumorilla ryyditettynä.

Tällainen kirjoitus osoittaa sen, että me suomalaiset - omalaatuisesta kulttuuristamme huolimatta, tai mahdollisesti juuri sen vuoksi - pystymme nauramaan myös itsellemme.

Se osoittaa myös sen, että meillä suomalaisilla menee nykyään sen verran mukavasti, että meille näyttäisi olevan aivan se ja sama minkälaiset b-luokan tahvot päättävät politiikassa yhteisistä asioistamme. Ja näille tahvoillehan tämä sopii mainiosti. Nämä kyvyttömyydet olisivat hautautuneet keskinkertaisuuksien joukkoon ilman oligarkkista hyvä veli-järjestelmää - poliittista kähmintää, näennäisdemokratiaa, palkintovirkoja ja likaista peliä.

Itsevarmuus näyttäisi tämän käytöksen perusteella olevan aivan yhtä suuri, kuin etäisyys normaalin kansan elämään, mielipiteisiin ja tahtoon. Mutta kuten sanoin - ei sillä ole tämän hetkisessä ajassa kovinkaan suurta väliä.

Panem et Circus.

Kun kansalla on tarpeeksi leipää ja sirkushuveja on aivan sama kuka päättää asioista kansan puolesta.

Mutta mitä tapahtuukaan silloin, kun seuraava lama iskee todellisuuteen ja tajuntaan? Mitä tapahtuu silloin, kun keskiluokka joutuu myymään kulutus- ja viihde-elektroniikkaansa kirpputoreilla saadakseen ruokaa? Mitä tapahtuu silloin kun siitä kuuluista ns. työvoimapulasta huolimatta maa ajautuu massiiviseen joukkotyöttömyyteen?

Mitä silloin tapahtuu, jos pahimpien haihattelijoiden utopiat toteutuvat ja maassa on kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia kilpailemassa kapenevista veroilla kustannetuista etuuksista?

Olisikohan aika vaihtaa päättäjiä ja heistä muodostuvaa nomenklatuura hyvissä ajoin ennen kuin ollaan kaulaamme myöten kusessa?

Ai niin...

Tämän jutun tekee myös mielenkiintoiseksi se, että jos sanan suomalainen tilalle vaihtaisi minkä tahansa muun kansallisuuden, kyseessä olisi Mika Illmanin, Mikko Puumalaisen ja Johanna Suurpään mukaan mitä todennäköisemmin kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Suomalaiset kun eivät näyttäisi olevan tämän - totalitarismia tai vaihtoehtoisesti anarkiaa ajavan - kolmikon mielestä mikään kansanryhmä - edes Suomessa.

Muistatteko muuten herran nimeltään Pol Pot?

Lähde: HS

Adobe Photoshop - didžiausią laiko dalį surijanti programa. Programa, kurios visos išmokti tarsi neįmanoma. Laimei, šis Adobe kūrinys vis sparčiau man padeda pasigaminti kišenpinigių, o vieną dieną, manau, valgysiu duoną su sviestu iš pono photoshopo. Svarbiausia, kad mėgstu šitą programą ir vis labiau su ja susidraugauju. Bet visiškai perprast tokio "charakterio" draugo neplanuoju. O kolkas bendrauju beveik kasdien. Nuo 15-os minučių iki 5 valandų. Ilgiau sėdint dingsta kūrybiškumas ir "ugnelė".

Soulseek - atsiprašau autorinių teisių gynėjų (pažadu muziką pirkt, kai photoshopas aprūpins mane ne vien duona, bet ir sviestu, ir dar liks). Digital disco, nu disco, electronic, house, new-wave, soulful, funk, deep house, chillout.

Winamp - klausom klausom klausom soulseeko partemptą gėrį.

Skype - geras daiktas, tik jau retokai naudojamas.

Pkz.lt - kasdienis inkstinktas pažiūrėt ar viskas veikia be klaidų.

Gmail.com - visos galimybės, nulis trūkumų, penki el.pašto adresai viename, pokalbiai, failų persiuntimas. Laisvalaikis ir darbas.

Wordpress.com - mano blogo pildymui ir kitų rašliavų pasiskaitymui. Nuo 5 minučių skaitant iki 2 valandų rašant.

Delfi.lt - kaip ir visiems. Pagrindiniai skyriai - Lietuviai Svetur, Transportas, Užsienyje, Mokslas ir Gamta, Sveikata, Pikantiškos naujienos, Miesto ritmai, Kelionės. Apie 10-20 minučių kasdien.

Djscene.lt - naujienos, mixai, renginių tvarkaraščiai, forumas ir daug visko visko. Nuo 5 iki 30 minučių.

Myspace.com - geriausias būdas susipažint su naujais muzikiniais vardais ir pačekint jau žinomų naujienas. Bendravimo funkciją maniškis speisas atlieka palygint retai.

Discogs.com - muzikos paieškai, diskografijoms ir pan. Puikus tandemas su Soulseeku.

Pravda.lt - įdomybės, media, kitoks požiūris. 5 minutės kasdien.

Road.lt - nors ir administratoriai nusipelnė ne vieno sprigto, čia užsuku kasdien. Pasakojimų esama tikrai superinių. Geriausius rašo Dainius, Makalius, Rieškė, Filas, Mindaugas Gudas ir kiti. Mėgstu atsispausdint ir skaityt ilgai ilgai, kol akys varvėt pradeda.

Rsportscars.com - informatyvus portalas apie jas, supermašinas. Užsuku retokai. Bet būna ir išimčių, kai į sportinius vežimus pravėpsau ir po kelias valandas. Kartais pasiskaitymai baigiasi youtube'e, į paieškos laukelį vedant frazes "audi turbo", "german autobahn", "acceleration", "speed" ir pan.

Taip pat kartas nuo karto užsuku į:
www.one.lt, www.druskos.net, www.autoplius.lt, www.youtube.com, www.druskonis.lt ir pan.

Gyvenimo virtualioj erdvėj neįsivaizduoju be: gmail, google, wikipedia, delfi.

Visas operacijas atlieku neseniai į XP grįžusiu HP Pavilion dv6000.

Svi zainteresirani mogu pogledati ovaj komentar i u prethodnom postu o BH radiju 1, ali prenosim ga ovdje u cijelosti da ne trpamo u isti koš pozitivne i negativne stvari (il' što bi ono rekla ministrica obrazovanja, kruške i jabuke):

dragi molji, neznam odakle da počnem

citiram:
ako u roku od 24 sata ne skinete informacije koje se odnose na moje ime po merickim zakonima pod koji spada i vas web sajt pokrenut cu krivicnu prijavu proyiv odgovornog lica

ja nisam nepismen pa da napišem merićkim umjesto amerićkim zakonima

drugo
imam više dobijenih nagrada nego svi vi tamo nacrtanih stripova
stripova - animacija jes jednako isto. znaju i poćetnicu
kao i vi dragamlada gospodo da je anima cija pokretni strip gospodo moja

drugo
dajem vam jos rok do ponoči da skinete sa vsaše lijepe strančice svaku rijeć
koja se o meni pisala!!!!!

u suprotnom cu pokrenuti krivčni postupak pretiv VAs draga moja gospodomalena
za vrijeđanje ličnosti

ps

pozdravite gosppodina iz mostara, jer znam da je jedan od vas

s poštovanjem

berin tuzlić

predsjednik udruženja animatora u BiH

A iskoristiću priliku odmah i da odgovorim:

Spoštovani gospodine "Tuzliću",

Ne ulazeći u pismenost ovog komentara (koji, priznajem, možda i nije gospodina Tuzlića, jer je dosadašnja korespondencija išla preko viamedijinog emaila, a ovdje je komentar ostavljen sa adrese berintuzlic@yahoo.com), ako odete i pogledate email kojim sam Vam odgovorio na tu spornu poruku, koju smo od riječi do riječi citirali, vidjet ćete kakve ste nepismene pizdarije sastavili i poslali na našu adresu bez potrebe da vam ponovo šaljem iste. Još jednom, izvolite bukvalni citat:

Name: berin tuzlic
Email: berin@viamedia.ba
Website:

postovani
ako u roku od 24 sata ne skinete informacije koje se odnose na moje ime po merickim zakonima pod koji spada i vas web sajt pokrenut cu krivicnu prijavu proyiv odgovornog lica

berin tuzlic

Time: subota February 16, 2008 at 6:05 pm
IP Address: 89.146.145.245

Sent by an unverified visitor to your site.

Drugo, Vi možda jeste dobili nagrade i nagrade, ali to Vas ne čini čovjekom od integriteta, nego samo čovjekom koji nešto radi. Mi, kao mladi autori, tek trebamo da dobijemo priliku da izađemo u bijeli svijet a Vi sa svojim postupcima kao što je više puta spomenuti Java, tome višestruko smetate i svakim našim tekstom se mi ograđujemo od vaših postupaka koji bi se možda u budućnosti mogli naći u istom rangu kao naši uspjesi.

Treće, animacija nije pokretni strip isto kao što ni film nije pokretni strip. Malo pročitajte razmišljanja i rasprave na datu temu, pa onda uložite argumentovan stav a ne "to znaju i početnici".

I četvrto,